Tango hurmaa, mutta onkos tanssi tehokasta kuntoliikuntaa vai vain joutavanpäiväistä hiihtelyä parketilla?

Tanssi on hyötyliikuntaa:

1. Esimerkiksi lavatanssiliikunta riittää täyttämään viikoittaisen terveysliikuntasuosituksen 150 minuutin reippaan tai 75 minuutin rasittavan kestävyysliikuntasuosituksen.

2. Tanssi-illan aikana askelia kertyi fyysisen aktiivisuuden kannalta huomattava määrä, sillä tanssija ottaa askelia keskimäärin 9000. Kun lukuun lisätään päivän askareissa normaalisti kertyneet  3000 askelta, niin tällöin päivittäinen tanssijan liikkuminen on lähes ihanteellisella fyysisen kuormittavuuden tasolla.

3. Tanssi edistää fyysisen toimintakyvyn lisäksi sosiaalista ja henkistä hyvinvointia.

4. Tanssiharrastajat harjoittelevat eri tanssilajeja muutaman kerran viikossa ja lisäksi harrastavat muutakin kuntoliikuntaa.

   Tanssi on terveysliikuntaa, jota UKK-Instituutti suosittaa lihaskuntoon ja liikehallintaan 1-3 krt/vk (20-60 min/krt).

5. Tanssi parantaa kestävyyttä ja lihasvoimaa. Se kehittää notkeutta, koordinaatiota, reaktiokykyä ja joustoa. Se edistää hyvää ryhtiä ja vartalonhallintaa sekä tasapainoa.

   

Kolmen tunnin mittausten aikana askelia kertyi keskimäärin 8 500,  kaloreita kului miehiltä noin 2 000 ja naisilta noin 1 600. Tanssijoiden keskisyke oli 116 bpm ja korkein syke 160 bpm. Yhden tanssi-illan eli kolme tuntia kestävän vaihtelevan fyysisen kuormittavuuden voidaan todeta olevan vähintään kohtuullisella tasolla.

Oman fyysisen kuntonsa heikommaksi arvioivien ryhmässä sekä energiankulutus että otettujen askelten määrä olivat suurempia kuin oman kuntonsa paremmaksi kokevien ryhmässä. Askelmäärä, keskisyke ja energiankulutus olivat sitä korkeampia, mitä enemmän henkilö ilmoitti käyttävänsä aikaa tanssimiseen kuukaudessa.

Tanssi-illan korkein syke oli sitä korkeampi, mitä useampaa tanssilajia lavoilla tutkittava yleensä ilmoitti tanssivansa. Sukupuolella ja tanssitaidolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä fyysiseen kuormittavuuteen.

Voidaan myös olettaa, että terveysliikunnan viikoittaisen 150 minuutin reipas tai 75 minuutin rasittava kestävyysliikunta-suositus täyttyi useimmilla tutkittavilla.

UKK-instituutin kävelysuosituksen, Kävelyn portaiden (2010), mukaan suositeltava päivittäinen fyysinen aktiivisuus on 9 000 askelta, josta päivittäisissä askareissa arvioidaan kertyvän keskimäärin 2 000–5 000 askelta. Ihanteellinen aktiivisuus UKK-instituutin suosituksen mukaan on yli 13 000 askelta. Varhaisempien kansainvälisten suositusten ja luokitusten mukaan 10 000 askelta päivässä on aktiivisen harrastajan askelmäärä.

Lavatanssitutkimuksen noin 8 500 askelta tarkoittaa vähintään suositeltavaa päivittäistä fyysistä aktiivisuutta, kun huomioidaan, että lukemassa ei ole päivittäisissä askareissa kertyneiden askelten määrää. Kun 8 500 askeleeseen lisätään päivittäisissä askareissa minimissään kertyvät 2 000 askelta, nousee luku jo 10 500:aan.

Otettuja askeleita mitattiin vain kolmen tunnin jaksolta, joten todellisuudessa lavatanssi-illan aikana askelmäärä kasvaa tämän yli, mikäli illan kesto kasvaa.

Tanssijoiden energiankulutuksen keskiarvo oli 1 826 ± 620 kolmessa tunnissa, joka tarkoittaa noin 600 kilokaloria tunnissa. Kun tutkimushenkilöiden paino (keskiarvo 75 kg) otettiin huomioon, voidaan energiankulutuksen todeta olleen selvästi liikuntalajien energiakulutusta koskevaa arvioita suurempi. Kevyessä tanssissa (valssi, foxtrot) 80 kg painavan henkilön arvioitiin kuluttavan 241 kilokaloria eli saman verran kuin rauhallisessa kävelyssä. Rasittavassa tanssissa (disko, jenkka, polkka, humppa) kulutuksen on arvioitu olevan 482 kilokaloria.

Tutkitun tanssi-illan aikana tanssittiin sekä fyysisesti kuormittavia tansseja että kevyesti kuormittavia tansseja. Yksittäisen tutkimushenkilön tanssimia tansseja ei kuitenkaan kontrolloitu tarkemmin. Energiankulutuksen suuri vaihteluväli, minimi oli 400 kcal/3h (nainen) ja maksimi 3143 kcal/3h (nainen), kertoo tutkittavien illan kuluneen vaihtelevasti. Osa tutkittavista on viettänyt tanssi-iltaa hyvin passiivisesti kun taas osa tanssijoista on liikkunut erittäin aktiivisesti.

Sykelukemien perusteella arvioituna lavatanssi-illan fyysinen kuormittavuus oli samaa luokkaa kuin kilpatanssijoiden yksityistunneilla.

Paleniuksen (2008) tutkimuksessa Suomen maajoukkueleirille osallistuneiden kilpatanssijoiden (n = 10) keskisyke oli 110 lyöntiä minuutissa, kun vastaava sykekeskiarvo lavatanssitutkimuksessa oli 116 lyöntiä minuutissa. Korkeimman sykkeen keskiarvo lavatanssissa oli 160 lyöntiä minuutissa ja kilpatanssijoilla se oli 157 lyöntiä minuutissa. Maajoukkueleirin vapaaharjoituksissa sykkeen keskiarvo ja korkein arvo nousivat reippaasti lavatanssi-illan keskiarvoja korkeammiksi. Vapaaharjoituksissa sykekeskiarvo oli 140 bpm ja korkein syke oli 192 bpm. Vapaaharjoitukset ovat lyhyempikestoisia ja intensiteetiltään lavatanssi-iltaa kovempia, joten syke-erot ovat luonnollisia.

Latinalais- ja vakiotanssien kilpailutilannetta stimuloivassa tutkimuksessa vakiotansseissa keskisyke oli noin 170 bpm ja latinalaistansseissa hivenen tätä korkeampi. Tämän perusteella voidaan todeta, että tanssissa on mahdollista saada syke kohoamaan huomattavan korkeaksi. Lavatanssitutkimuksessa alhaisemmat keskisykkeet selittyvät osaksi pitkällä mittausajalla. Kolmen tunnin tanssi-ilta sisälsi väistämättä myös passiivisempia ajanjaksoja.

Mielenkiintoinen ja askelmittarin luotettavuuteen liittyvän tutkimustuloksen mukaan taitavammat, konkaritanssijat, ottivat muita vähemmän askeleita. Alkeisjatkotasolle itsensä ilmoittavat ottivat keskimäärin noin 8 500 askelta, jatkotasolle itsensä ilmoittaneet noin 8 700 askelta ja konkaritasolle ilmoittaneet noin 8 100 askelta. Konkaritason tanssijoiden askelmittarit rekisteröivät tanssiaskeleen todennäköisesti harvemmin kuin kokemattomampien tanssijoiden mittarit. Konkaritason tanssijoiden tanssitekniikka saattaa olla liukuvampaa ja siten askelmittaritutkimuksen kannalta epäluotettavampaa kuin kokemattomampien tanssijoiden askeltavampi tekniikka. Voisi olettaa, että nämä paljon tanssineet konkarit ovat tanssineet jo pitkään ja opetelleet niin sanottuja oikeita askeltekniikoita tanssikursseilla, tanssileireillä tai esimerkiksi yksityisopetuksessa. Myös oman kunnon arvion yhteys energiankulutukseen ja sykkeeseen, saattaa selittyä tanssitekniikalla. Mitä paremmaksi tanssija arvioi kuntonsa, sitä alhaisempi oli hänen energiakulutuksensa ja keskisykkeensä.

Todennäköistä on, että hyväkuntoinen ja mahdollisesti myös taitavampi tanssija ei rasitu, eikä hänen sykkeensä nouse, vauhdikkaissakaan tansseissa yhtä korkealle kuin huonokuntoisemmalla tanssijalla. Askeleita kertyi yli 9 000 niille tutkimushenkilöille, jotka ilmoittivat tanssivansa suurimman osan tanssi-illan ajasta, noin 8 000 tutkittaville, jotka ilmoittivat tanssivansa kolme neljäsosaa ajasta ja 5000 tutkittaville, jotka ilmoittivat tanssivansa noin puolet ajasta tai sitä vähemmän. Tulos on looginen ja kertoo jonkin verran myös kyselylomakkeen vastausten luotettavuudesta. Askelmittarit rekisteröivät enemmän askeleita henkilöillä, jotka ilmoittivat tanssivansa paljon, kuin henkilöillä jotka raportoivat tanssivansa lavalla yleensä vain osan iltaa. Tutkimus-illan aikainen suuri askelmäärä oli yhteydessä myös suureen kuukausittaiseen tanssimäärän ja laajaan tanssivalikoimaan.

Tulokset ovat yleistettäviä aktiivisiin tanssijoihin.

Tutkimuksen tanssijat edustavat Länsi- tai Etelä-Suomea. Tutkittavien henkilöiden lista koostuu tanssikurssilaisista ja muista henkilöistä, jotka haluavat tietoja tulevista tanssitapahtumista ja -kursseista. Tutkimusjoukkoa ei voida pitää siis kaikkia lavatanssijoita edustavana otoksena, mutta 58 henkilön tutkimustulokset antavat suuntaa muille tanssiliikunnan kuormittavuutta arvioiville tutkimuksille. Toisaalta vapaaehtoisten tanssijoiden joukko oli monipuolinen niin kuntotasoltaan kuin tanssitaidoltaankin, joten se edusti melko hyvin suomalaisia lavatanssijoita.