Juhannus onkin Joulu vai onko - Kokkotuli häätää pahat henget ja miksipä ei sääsketkin!

Juhannuksena kirkkovuodessa muistetaan Johannes Kastajan syntymää ja julistusta.

Johannes Kastaja julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista. Johannes Kastajan päivää vietetään myös yöttömän yön, valon ja keskikesän juhlana. Päivää juhlitaan edelleenkin laajalti kristikunnassa 24.6.

Suomessa juhannusta vietetään kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina. 

Sana juhannus tulee nimestä Johannes. Nimi tarkoittaa ”Jumala on armollinen”.

Juhannuspäivänä kirkoissa pidetään jumalanpalvelus ja lauletaan suvivirsi. Juhannuksena kirkoissa on usein luonnonkukkia alttarikukkina ja juhannuskoivuja kesäisen juhlan merkkinä. Päivän liturginen väri on valkoinen, ilon ja toivon väri. Seurakunnallista toimintaa on juhannuksena myös leirikeskuksissa. Niissä pidetään juhannushartauksia ja vietetään aattoiltaa.

Keskikesän juhlana juhannusta vietetään juhlitaan erityisesti Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Virossa.

Juhannus on myös Suomen lipun päivä.

Liput nostetaan salkoon juhannusaattoiltana kello 18 ja lasketaan juhannuspäivän iltana kello 21.

Armon aurinko ja ikikesä

Johannes Kastajan muistopäivää on vietetty kristikunnassa 400-luvun alkupuolelta lähtien sekä itäisessä että läntisessä perinteessä. Päivää juhlitaan edelleenkin laajalti kristikunnassa 24.6. Juhannuksen ajoitus perustuu Raamattuun, jonka mukaan Johannes Kastaja syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta. Pelastushistoriallisesti juhannus viittaa seuraavaan jouluun.

Johannes oli Jeesuksen edelläkävijä ja valmisti tietä Jeesuksen julistukselle ja opetukselle. Lisänimi Kastaja juontaa hänen toimintansa keskeisestä osasta, ihmisten kastamisesta. Johannes kastoi myös Jeesuksen. Myöhemmin Johannes teloitettiin, koska hän oli arvostellut julistuksessaan kuningas Herodeksen elämäntyyliä.

Johannes Kastaja julisti taivaan valtakunnan läheisyyttä.

Juhannuskokko on juhannusyönä poltettava kokkovalkea, juhannustuli

Yleensä perheet, suvut, yhteisöt tai seurueet rakentavat ja polttavat juhannuskokon yhdessä. Juhannuskokkoja on tapana polttaa vesistöjen tai aukeiden rannoilla. Juhannuskokot ovat hyvin vanha perinne, joka tunnetaan edelleen varsinkin Itämeren lähialueilla, mutta myös esimerkiksi Irlannissa. Suurimmassa osassa Suomea juhannuskokot ovat erittäin yleisiä, sillä monet menevät juhannukseksi kesämökille, josta usein löytyy turvalliseksi ja näkyväksi polttopaikaksi soveltuva ranta. Kokkoja poltetaan myös yleisillä rannoilla ja aukioilla, jolloin lähialueiden väkeä saattaa olla runsaastikin seuraamassa. Mikäli maasto on kuivaa, kokko voidaan rakentaa myös lautan päälle ja ankkuroida kauas rannasta, jolloin tuli ei pääse kovin helposti leviämään.

Suomessa juhannuskokkoja poltettiin perinteisesti lähinnä Itä- ja Sisä-Suomessa sekä Karjalassa. Juhannuskokon ”perinteisin” polttopaikka onkin järvenranta, jollaisia löytyy eniten Järvi-Suomesta. Isoja tulia poltettiin Länsi-Suomessakin, esimerkiksi pääsiäiskokot ja Helluntain helavalkeat. Osassa Suomesta juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla. Suuressa osassa Pohjanmaata juhannuskokko ei vieläkään ole yleinen. Sen sijaan poltetaan pääsiäiskokkoa pääsiäisenä.

Karjalassa on poltettu vieri vieressä useita kokkotulia rannansuuntaisena ketjuna. Näistä isointa ja keskeisimmällä paikalla sijatsevaa on kutsuttu Ukko-kokoksi. Piikkimäisen kapea ja korkea juhannuskokko säärikokko eli tornikokko on tunnettu vain Karjalankannaksella, tosin Alpeilla on poltettu samantapaisia juhannuskokkoja.

Kokko-tulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. 

Henkiä on peloteltu myös meluamalla. Vastaavia tulia on poltettu myös talvipäivänseisauksen aikoihin. Ilmeisesti uskottiin, että näinä taianomaisina aikoina, kun auringon liike näyttää pysähtyvän vähäksi aikaa ääripäähänsä, tulevat henkiolennot levottomiksi ja lähtevät liikkeelle.

Venäjällä on joskus juhannuksena tavattu laittaa palava kärrynpyörä vierimään rinnettä alas. Latviassa on poltettu juhannusyönä mäkien päällä Jāņi-tulia. Jāņi-tulessa poltetaan paaluun kiinnitetty, tervattu kärrynpyörä. Pyöriä polttamalla on symboloitu vuodenkiertoa.