Erityisopettajan arkimietteitä; suuret ryhmät ongelma!05.04.2017 MUKAVA HENKILÖKOHTAINEN KOULUMUISTO KANTAA PITKÄLLE! sanoo erkkaope”Pienessä ryhmässä lapsen ehtii kohtaamaan henkilökohtaisesti” Yksi asia pysyy samana vuosikymmenestä toiseen: ”On valtavan tärkeää, että lapsi saa henkilökohtaisen kosketuksen opettajaan. Lapsi kaipaa sitä, ihan kuin aikuinenkin. Jos opettaja on antanut lapselle henkilökohtaista palautetta, sen muistaa pitkään, joskus vielä aikuisenakin. Tämän takia koulussa tarvitaan tarpeeksi henkilökuntaa. Liian isoissa ryhmissä henkilökohtaiselle kohtaamiselle ei ole aikaa.” Erityisopettaja Anita Paatelma on ollut opettajana yli 30 vuotta. Hän on nähnyt työssään, miten koulu on muuttunut yhteiskunnan mukana. ”Suuret ryhmät ovat oikea ongelma. Se on valtava haaste opettajalle: hirveästi oppilaita, ahtaat tilat, juuri tämä kohtaaminen jää vähälle. Jos ryhmä on liian suuri, ei ole tilaa liikkua ja olla joustava, kokeilla uusia opetusjärjestelyitä, tai integroida ryhmiin erilaisia oppilaita.” Oppilaita ei jaeta enää erityisoppilaisiin ja ”tavallisiin”, vaan he liikkuvat eri ryhmissä osaamisen ja kehittymisen mukaan. Opettajien pitää tuntea oppilaansa hyvin ja seurata jokaisen henkilökohtaista tilannetta. Se ei onnistu, jos ryhmät ovat liian isoja.”Viesti on, että jokaiselle jokin asia on hankala, mutta tässä ollaan yhdessä, ei hätää.Usein lapsen kohtaamisissa on kyse aika pienistäkin asioista. Kun meille tulee kouluun uusi lapsi – millä tahansa taustalla – otan hänet luokseni, kerron itsestäni jotain, jaan omia koulumuistoja ja kerron, mitä harrastan. Pyydän lasta kertomaan itsestään mitä hän haluaa, jutellaan vaikka entisestä koulusta. Ei kuulustelua, vaan henkilökohtainen kontakti. Jos oppilaalle suo tällaisen hetken, se voi kantaa tosi pitkälle. Jää tunne, että on tullut jo hyvin alussa nähdyksi, on tärkeä ja tervetullut henkilö meidän koulussa.” Oppilaita enemmän ovat muuttuneet kouluun kohdistuvat paineet. Opetuksen päälle on tullut valtavasti paperityötä ja neuvotteluita perheiden, opettajien ja viranomaisten kanssa. Oppilaiden monipuolistuva taustakin liittyy resurssikysymyksiin. Koulussa opetus- ja kulttuuriministeriöltä anottu tasa-arvoraha on tosi tärkeä. ”Uudessa on paljon hyvää oppilaiden kannalta mutta samaan aikaan se on raskasta ja aikaavievää. On esivalmistelu, neuvotteluvaihe, asiakirjojen loppuun saattaminen. Tehdään pedagogisia arvioita, oppimissuunnitelmia, pedagogisia selvityksiä, henkilökohtaisen oppimisen järjestämistä koskevia suunnitelmia. Kaikki tämä vaatii tuntien työn.” Espoolainen Paatelma sanoo, että kouluissa on ”hengästynyt ilmapiiri”. ”Koulu on uudistumassa, ja vähän jokainen taho pyrkii tuomaan oman agendansa kouluun: digiloikka, ilmiöpohjainen oppiminen, oppilashuoltolain muutos, paljon isoja asioita yhtä aikaa. Uskon, että muutosten taustalla on hyviä ajatuksia, mutta kouluissa ollaan aika paineessa niiden kanssa. Monia hyviä asioita tehdään jo – ja nyt niitä tuodaan opetukseen uusilla nimillä, kuten eheyttävä opetus.” Isot uudistukset tulevat kouluun ulkoapäin. Vaikkapa säännökset, joiden mukaan oppilaista ei saisi puhua nimillä, vaan pitää käsitellä yhteisöä kokonaisuutena… no, tuntuu, että joissakin ohjeistuksissa on täysin vieraannuttu elämästä.
|