Hyvinvointi ja arki kuntalaisen näkökulmasta

Kunnat ovat suurten muutosten edessä. Uudistuksissa eri ikäisten kuntalaisten huomioiminen ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on erittäin tärkeä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä maakuntien vastuulle kuntien on otettava vahva rooli kuntalaisten osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäjänä.

Kunnat vastaavat edelleen koulutuksesta, nuorisotyöstä, vapaa-ajan palveluista, kulttuurista ja liikunnasta sekä asuinalueiden kehittämisestä ja liikenteestä. Kunnat vastaavat edelleen myös lähipalveluista  mm. terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä (esim. palvelubussit) osana maakuntamallia!!!

Koulutus kuuluu perusoikeuksiin: Euroopan unionin perusoikeuskrirjan mukaan jokaisella on oikeus koulutukseen ja oikeus saada ammatillista koulutusta sekä jatko- ja täydennyskoulutusta. 

Tähän oikeuteen kuuluu mahdollisuus saada maksutta oppivelvollisuuteen perustuvaa opetusta. Lisäksi vapautta perustaa oppilaitoksia demokratian periaatteita kunnioittaen sekä vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen omien uskonnollisten, aatteellisten ja kasvatuksellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus kunnioitetaan kyseisen vapauden ja kyseisen oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti.

Jokaisella henkilöllä on oikeus maksuttomaan alkeis- ja perusopetukseen. Alkeisopetus on kaikille pakollista. Oikeus opetukseen jatkuu myös peruskoulun jälkeen. Tällöin jokaisella on oltava yhtäläiset mahdollisuudet jatko-opetukseen. Kaikenlainen syrjintä on kielletty. Jatko-opetukseen valittaessa ei siis saa käyttää muita valintaperusteita kuin mitä koulutuksen luonteen vuoksi on tarpeellista. Opetuksen ja koulutuksen on pyrittävä edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Kulttuuri siirtää hyviksi koettuja traditioita eteenpäin, mutta on myös yhteiskunnallisen muutoksen perusvoima.  Hyvä yhteiskunta muodostuu jokaisen henkilökohtaisen panoksen, valintojen ja elämäntilanteen yhtäläisestä arvostuksesta.

Hyvinvointia edistävää kulttuuria ei synny, ellei ihmisten luovuudelle anneta tilaa. Ihmisten luovuutta voidaan lisätä rakentamalla ulkoiset olosuhteet sellaisiksi, että luova toiminta on mahdollista. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rakenteet nykyisin saattavat pikemminkin rajoittaa kuin edistää luovuutta.

Työelämä on kokenut rajun muutoksen. Puolet työntekijöistä tekee ylitöitä. Toiset ihmiset ovat puolestaan alityöllistettyjä tai tekevät pätkätöitä sekä silpputöitä.  Huoli huomisesta on suuri. Työpaikan jatkuvuutta ei voi enää taata omalla hyvällä työpanoksella, ja epävarmuus aiheuttaa pahoinvointia. Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutoksia.

Tavoitteena on, että ihmiset viihtyvät työpaikoillaan. Hyvinvoiva työntekijä on työnantajan ja työntekijän etu: hyvinvoinnin edistäminen työelämässä lisää paitsi työntekijöiden onnellisuutta, myös työn tuottavuutta. Tuottavuutta ja työhyvinvointia kehitetään käsi kädessä. Työilmapiiristä on kiinni, ovatko työntekijät sitoutuneita vai välinpitämättömiä, aktiivisia vai passiivisia, uutta luovia vai urautuneita. Työntekijöitä on kunnioitettava, ja työaikojen pitää olla sellaisia, että aikaa ja jaksamista jää myös muulle elämälle. Työyhteisön sisäistä päätöksentekoa tulee vahvistaa, niin että kaikkien osallisuutta siihen lisätään. Näin lisätään ihmisten elämänhallintaa ja vähennetään uupumusta, voimattomuutta ja kiusaamista. Työntekijöille tulee tarjota jatkuvaa koulutusta ja kehittämisohjelmia, jotka parantavat työntekijöiden valmiuksia työllistyä uudelleen, mikäli työt nykyisessä paikassa loppuvat.

Liikuntamahdollisuudet eivät ole tämän päivän Suomessa mikään itsestäänselvyys. Julkisen, erityisesti kunnallisen, liikuntahallinnon heikkeneminen ja markkinavoimien lisääntyvä vaikutus liikuntatoimintaan on johtamassa siihen, että myös liikunnallinen eriarvoisuus lisääntyy. Kaikilla ihmisillä ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta harrastaa haluamaansa liikuntaa esimerkiksi harrastuksen korkean hinnan takia. Taloudellisten syiden lisäksi myös alueellinen eriarvoisuus harrastamisen mahdollisuuksissa kasvaa. Kuitenkin yhteiskunnan kannalta olisi kokonaistaloudellisesti edullista, että liikuntaa harrastettaisiin, mieluiten elinikäisenä harrastuksena.

Liikunnan fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset esteet on poistettava. Erityisen ongelmallista on lasten ja nuorten liikuntaharrastuskynnyksen nouseminen harrastuksen hinnan takia. Monet lajit ovat tulleet niin kalliiksi harrastaa, että osa väestöstä syrjäytyy taloudellisten syiden vuoksi liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva liikuntahallinto ja vastuullinen liikuntaviranhaltija, jonka tehtävänä on omalta osaltaan varmistaa tasavertainen liikuntamahdollisuuksien toteutuminen kunnassa. Koulupäivän yhteydessä tapahtuvaa liikuntaa on lisättävä koulupäivän rakennetta uudistamalla ja sijoittamalla liikuntataukoja koulupäivän sisään ja kerhomuotoisena sen jälkeen. Opiskelijoiden taloudellisia mahdollisuuksia harrastaa ohjattua liikuntaa on lisättävä. Opiskelijoiden käyttämät liikuntatilat ja -maksut eivät saa olla kohtuuttoman kalliita. Opiskelijoille tulee antaa mahdollisuus kokeilla erilaisia liikunta ja harrastusmuotoja esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripassin tai kortin muodossa kausien alussa.

Työikäisen väestön liikuntaharrastuksen edistämisen kannalta työyhteisöliikunta on tärkeä väline. Yhteiskunnan tulee nykyistä aktiivisemmin tukea sellaisia työyhteisöjä, jotka panostavat työntekijöidensä liikuntaharrastuksen edistämiseen. Työmatkaliikuntaa tulee helpottaa esimerkiksi kevyen liikenteen väyliä lisäämällä ja parantamalla. Myös vanhuksille ja vammaisille on turvattava mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja käyttää liikuntapaikkoja. Ikäihmisten liikuntaryhmiä on lisättävä.

Kaavoituksessa ja asuinalueiden suunnittelussa on otettava huomioon liikuntamahdollisuudet. Erityisesti monikäyttöisiä lähiliikuntapaikkoja on sijoitettava kaikkien asuinalueiden yhteyteen.

Kolmannella sektorilla ja järjestötoiminnalla on suuri rooli esimerkiksi liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksien ja keskinäisen avun järjestämisessä. Liikunnan lisäksi kansalaistoimintaa tarvitaan ihmisten osallistumisen ja yhteisöllisyyden lisäämisessä. Erilaisissa järjestöissä tehtävä vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta ovat demokraattisen ja hyvinvoivan yhteiskunnan tärkeitä voimavaroja. 

Arkinen elämä on nostettava arvoonsa. Tarvitsemme keskinäistä kunnioitusta ja yhdessä kokemisen, tekemisen ja oppimisen riemua.

Tehdäämme yhdessä arkisista hetkistämme juhlaa!