Läsnäoloa ja kumppanuutta lasten ja nuorten arjessa


Lapsen ja nuoren hyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti koulun osalta vanhempien tuki oppilaan koulunkäynnissä, opettajan tuki oppimisessa, toisten oppilaiden hyväksyntä ja tuki, koulun ilmapiiri, koulun saannöt sekä se, miten koulussa kasitellään arjen ongelmatilanteita. Vanhempien osuus lasten ja nuorten oppimisen onnistumisessa on merkittävä. Kun vanhempien odotukset ja asenteet koulua kohtaan ovat myönteiset kuten suomalaisessa yhteiskunnassa niin silloin lapset ja nuoret saavat arvokasta, osallisuutta lisäävää tukea elinikäistä oppimisprosessiaan varten.


Toimiva arki on avainkäsite lasten ja nuorten koulumaailmassa niin kuin aikuistenkin arjessa. Koululaisen arkeen kuuluvat esimerkiksi terveiden elämäntapojen sisäistäminen; terveet ruokailu- ja unitottumukset, liikuntaharrastuksiin osallistuminen seka median vaikutusten tiedostaminen. Ystävyyssuhteet ja perheen kanssa vietetty aika ovat myös erittain tärkeita tekijöitä arjessa. Ystävyyssuhteiden keskeisiä tehtäviä ovat paitsi kumppanuus, monenlaisten virikkeiden saaminen ja hauskanpito yhdessä myos sosiaalisten taitojen kehittyminen, läheisyyden kokeminen, emotionaalisen tuen sekä neuvojen ja avun saaminen siis tunne siitä, etta voi luottaa johonkuhun. Vanhemmat voivat edistää lasten ja nuorten ystävyyssuhteita mm. jarjestämallä juhlia ja erilaisia tapahtumia niin koulussa kuin kotipiirissäkin. Ystävyys on lahja, sita ei voi ostaa, sita ei voi myydä, sitä ei voi vaihtaa – eikä sita voi unohtaa!

Koulumaailmassa keskustellaan edelleenkin vilkkaasti kasvatusvastuusta. Vastuu lasten kasvattamisesta on ensisijaisesti vanhemmilla. Koulu oppimisympäristönä ja opettajat ovat merkittaviä lasten kasvattajia. Lasten ja nuorten kasvattamisessa tarvitaan kaikentasoista yhteistyötä. Perusopetuslain mukaan oppilaan tulee osallistua opetukseen ja oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti sekä käyttaydyttävä asiallisesti. Vanhemmuus, joka tarjoaa läsnäolevaa aikuisuutta, emotionaalista lämpöä, virikkeita, kannustusta, rajojen asettamista ja valvontaa, edistää lapsen hyvinvointia. Läsnäoleva vanhemmuus on myos tarkea suojatekija silloin, kun lapsen tai nuoren elinymparistoon Iiittyy erilaisia riskitekijöitä.

Vanhemman ei tarvitse huolehtia koululaisestaan yksin. Tätä varten suomalaisissa kouluissa on jo lahes sadan vuoden ajan ollut enemmän tai vähemmän organisoitunutta vanhempaintoimintaa - vanhempainyhdistyksiä, koulujen kannatus- ja tukiyhdistyksiä, luokkatoimikuntia. Useimmissa suomalaisissa peruskoulussa toimii vanhempainyhdistys, jonka toimintaan jokainen vanhempi on tervetullut. Toiminnan punaisena lankana on yhteisöllisyys. Se on vanhempien osallisuutta koulun arkeen, koulun kehittämiseen seka yhteista kiinnostusta lasten hyvinvoinnin edistamiseen kaikilla tasoilla. Vanhempaintoiminnan avulla lapsille ja nuorille tarjotaan aikuisten tukiverkostoja seka arkista toimintaa mm. harrastuskerhoja, retkia, iiikenneturvallisuuskampanjoita, urheiluvalinekierratysta, monenlaisia juhlia ja tapahtumia. Koti ja koulu ovat lapsen ja nuoren merkittävimmät elämänalueet, kasvuympäristöt ja niilla tutee olla luonteva yhteys toisiinsa. Jokaisella aikuisella, vanhemmalla, opettajalla on osaamista, joka on hyodyksi kouluyhteisossa ja arjessa. Yhteinen tekeminen lisaa koutuviihtyisyytta ja on hyvan arjen tukipilari. Useita koulun arkeen ja lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavia uudistuksia on saatu liikkeelle erityisesti aktiivisen vanhempaintoiminnan avulla.

TÄYDELLISTÄ VANHEMMUUTTA EI OLE OLEMASSA, MUTTA ON MONENLAISTA HYVÄÄ VANHEMMUUTTA JA HYVÄÄ TAPAA KASVATTAA LAPSIA JA NUORIA YHDESSÄ.


Marja-Sinikka Tuhkanen-Mattila