Kevään riemua ja kaihoa runomuodossa

05.05.2022

Perhosen sielu

Sinivuokot_kauneimmillaan.jpgKun sinivuokot untuvaisin lehdin sulavan hangen alta nosti pään, ma kultaperhon tiellä nähdä ehdin, ja päivä paistoi siipeen heleään.

– Se sydämeni on, ma virkoin sulle, kun vangitsit sen käteen lämpimään, min sille teit, on kevät tehnyt mulle!

– Mut taivaanvärein väikkyi märkä tie, ja viidat punersivat huikaistulle. Niin liian varhain suvi tullut lie.

– On kuollut perho, sanoit murhemiellä, se ruusupensaan alle hautaan vie. – Oi ei, ma huusin, ei, se elää vielä! Sen hautasit sa käsi vavisten. Ma itkin yhä: ei, se elää siellä!

Mut armas, jälkeen talven myrskyjen
jo tuoksuu metsä, ilmat helenevät,
ja valoon aukes hauta pienoinen.
Säteissä kultasiivet värisevät.
Se onko perho, sielu perhosen,
vai lemmen kimmel vain – vai itse kevät?

Saima Harmaja

30.09.2022Syksyn valoa!
21.09.2022Päivän sana kirkolla
14.09.2022Eiks kaikki osaakaan englantia - do speak english!
14.09.2022Syksyn kauneus ja haikeus
14.09.2022Nimen muistaminen on toisen arvostamista!
13.09.2022#OikeusTurvallisuuteen, #MunTurvallisuus, #SunTurvallisuus
05.09.2022Emme opiskele koulua vaan elämää varten "Non scholae, sed vitae discimus?
03.09.2022Nuoret kaipaavat eniten arkista yhdessäoloa vanhempiensa kanssa. Lue vinkit arkeen.
02.09.2022Onnellisuus on ikioma voimavara ja arjen resurssi!
31.08.2022Syksyn sato talteen Marttojen tyyliin

Siirry arkistoon »