Kevään riemua ja kaihoa runomuodossa

11.04.2024

Perhosen sielu

Sinivuokot_kauneimmillaan.jpgKun sinivuokot untuvaisin lehdin sulavan hangen alta nosti pään, ma kultaperhon tiellä nähdä ehdin, ja päivä paistoi siipeen heleään.

– Se sydämeni on, ma virkoin sulle, kun vangitsit sen käteen lämpimään, min sille teit, on kevät tehnyt mulle!

– Mut taivaanvärein väikkyi märkä tie, ja viidat punersivat huikaistulle. Niin liian varhain suvi tullut lie.

– On kuollut perho, sanoit murhemiellä, se ruusupensaan alle hautaan vie. – Oi ei, ma huusin, ei, se elää vielä! Sen hautasit sa käsi vavisten. Ma itkin yhä: ei, se elää siellä!

Mut armas, jälkeen talven myrskyjen
jo tuoksuu metsä, ilmat helenevät,
ja valoon aukes hauta pienoinen.
Säteissä kultasiivet värisevät.
Se onko perho, sielu perhosen,
vai lemmen kimmel vain – vai itse kevät?

Saima Harmaja

24.05.2024Eiks kaikki osaakaan englantia - do speak english!
13.05.2024Koululaisten kesäloman ajankohta puhututtaa toukokuussa
30.04.2024Kun some on täynnä tolloja, yksi piirros auttaa
11.04.2024Kevään riemua ja kaihoa runomuodossa
07.04.2024Onnellisuus on ikioma voimavara ja arjen resurssi!
04.04.2024Kiusatuksi joutuminen satuttaa syvältä.
30.03.2024YKSINÄISYYS on voimakkaasti eriarvoistava ja yhteiskunnallisesti kallis asia!
23.03.2024Rauhallista Pääsiäisaikaa kaikille!
11.03.2024Pääsiäinen 2024 - paaston jälkeen virvotaan varvotaan tuoreeks terveeks!
07.03.2024Nimen muistaminen on toisen arvostamista!

Siirry arkistoon »