Rauhallista Pääsiäisaikaa kaikille!

Pääsiäinen ja hiljainen viikko

Suomen kielen sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä uudissana ja tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän 40  päivän paaston päättymistä. Tämä 'pääseminen' nähdään kristinuskossa usein myös synnistä pääsemiseksi, siirtymiseksi kuolemasta elämään, liittyen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Monissa kielissä pääsiäisen sana on johdettu juhlan hepreankielisestä nimestä Pesah, esimerkiksi armeniaksi ja venäjäksi pasha, kreikaksi paskha ja ruotsiksi påsk.

Easter-nimen alkuperä on keskienglannin kielen estre – vanhan englannin kielen eastre – ja edelleen vanhan saksan kielen ostarun (monikko) ja skandinaavinen ostra. Bede Venerabiliksen mukaan (700-luvulla) Eastre eli Eostre eli Ostara oli vanha anglosaksinen kevään ja aamunnousun jumalatar, ja Beden mukaan hän antoi nimensä myös tälle hänen kunniakseen vietetylle juhlalle.

Pääsiäistä edeltää palmusunnuntaista alkava viikko, jota läntisessä kristillisessä perinteessä nimitetään hiljaiseksi viikoksi tai pyhäksi viikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi.

Suomessa on läntisen perinteen mukaisesti hiljaisen viikon eri päiville omat nimensä:

• palmusunnuntai eli virposunnuntai
• malkamaanantai
• tikkutiistai
• kellokeskiviikko (huom. ei pidä sekoittaa tuhkakeskiviikkoon)
• kiirastorstai
• pitkäperjantai
• pääsiäislauantai, lankalauantai eli hiljainen lauantai
• sukkasunnuntai eli pääsiäissunnuntai

Ortodoksisessa eli itäisessä perinteessä kyseisen viikon eli suuren viikon päivien nimitykset ovat erilaiset. Viikon aikana kirkossa muistellaan Jeesuksen kärsimystietä. Kiirastorstaina muistellaan ehtoollisen asettamista. Kiirastorstain illasta alkaa triduum sacrum eli pyhä kolmen päivän aika, ristin ja ylösnousemuksen muistelu, joka ulottuu pääsiäispäivän iltaan. Pitkäperjantaina muistetaan Jeesuksen kuolemaa ihmiskunnan syntien sovittamisena. Pitkäperjantain liturginen väri luterilaisessa kirkossa on musta. Pitkäperjantaita seuraavana hiljaisena lauantaina muistetaan Jeesuksen haudassa oloa. Pääsiäinen on surun ja ilon juhla, ja koska Jeesus nousi haudasta, liturginen väri vaihtuu luterilaisessa kirkossa mustasta valkoiseen. Pääsiäisen jälkeen paaston alusta lopetettu ylistyksen laulaminen jatkuu taas.