Emme opiskele koulua vaan elämää varten "Non scholae, sed vitae discimus?

Lukiossa liikaa turhia kursseja - onko näin?

Näinkö meidän nuoria ohjeistetaan asennoitumaan koulunkäyntiin ja työelämässä tarvittaviin tietoihin ja taitoihin. Jos joku aine on yhdelle ihmiselle ollut kouluaikana turha niin voidaanko yleistää, että se on kaikille turhaa ajanhaaskausta. 

Luin klassillisessa lukiossa pitkän latinan siis kahdeksan vuotta, joten opiskelimme latinaa neljä tuntia viikossa plus yo-kirjoitukset. Väitän, että nuo ’kuolleen kielen’ opiskeluun käytetyt työtunnit eivät ole olleet ajan haaskausta - ainakaan minun kohdallani. Latinan kielioppiopinnot ja sanojen ulkoa pänttääminen oli meille opiskelijoille haaste, mutta niistä opinnoista oli ja on ollut hyötyä sittemmin muiden kielten opiskelussa mm. englanti, saksa, ranska, venäjä, espanja.

Tieto- ja vietintätekniikassakin, missä projektijohtajan tehtävissä olen ansainnut elantoni, latinan opinnoista on ollut merkittävästi hyötyä. Yliopisto-opinnoissa sivistyssanat ja tietyn alan käsitteet aukenivat oitis, kun muisti latinankielisen kantasanan; oli heti jonkinlainen ymmärrys, mistä puhuttiin. Biologian opinnoissa kasvien ja eläinten tieteelliset nimet tuntuivat jäävän helposti mieleen juuri yleissivistävän latinan ansiosta.

Ulkoa oppiminen ei ole enää koulussa IN vaikka sitä taitoa tarvitaan mm. muistin kehittämiseen. Kieliopin siis latinan kielen opinnot avasivat ikkunat muiden kielten kieliopin oppimiseen ja ymmärtämiseen.

Toisen asteen koulutuksen tehtävänä on antaa laaja-alainen yleissivistys sekä kasvattaa nuoren valmiuksia vastata yhteiskunnan ja ympäristön haasteisiin sekä taitoa tarkastella asioita eri näkökulmista.  Sen tulee antaa riittävät valmiudet jatko-opintoihin.

Nuorta on ohjattava toimimaan vastuuntuntoisena ja velvollisuuksistaan huolehtivana kansalaisena yhteiskunnassa ja tulevaisuuden työelämässä. Yhteiskuntaopin neljä kurssia on todella tärkeä aine. Opetuksen on tuettava opiskelijan itsetuntemuksen kehittymistä ja hänen myönteistä kasvuaan aikuisuuteen sekä kannustaa opiskelijaa elinikäiseen oppimiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen.

Laaja-alaisesta koulutuksesta on hyötyä työpolun suunnittelussa ja työelämässä.

Suomessa ammatti- ja tuotantorakenteet muuttuvat jatkuvasti. Työn sisällöt uusiutuvat ja osaamistasovaatimukset kasvavat. Koulun tehtävä on ennen kaikkea tarjota nuorille yleissivistävä pohja, jonka päälle voi rakentaa minkä tahansa työ-/elämän polun.

Marja-Sinikka Tuhkanen-Mattila, KM MBA

Kasvatustieteen maisteri KM, ammattikasvatus ja Liiketaloustieteen maisteri ja MBA