Kun some on täynnä tolloja, yksi piirros auttaa

Ihminen on juoruilija, joka määrittelee jatkuvasti paikkaansa suhteessa toisiin ihmisiin.

PSYKOLOGIT ovat tutkineet paljon kokeellisesti sitä, miten ihmiset muodostavat heimoja ja ryhmiä. Perustulos on, että ihmiset eivät ole vain yksilöllisiä oman elämänsä sankareita.

Harvardin yliopistossa opettava Joshua Greene puhuu kirjassaan Moral Tribes moraalisista heimoista. Ihmisillä on jatkuvasti päällä moraalinen arviointi siitä, millaisia muut ovat suhteessa meihin. On arvioitu, että jopa yli puolet kaikista keskusteluistamme arvioi toisten ominaisuuksia, hyvyyttä ja pahuutta. Ihminen on juoruilija, joka määrittelee jatkuvasti paikkaansa suhteessa toisiin ihmisiin.

Muiden suuri merkitys tuli esiin kokeessa, jossa koehenkilön piti päättää, paljonko antaa vapaaehtoisesti rahaa maitolasillisesta. Kokeessa rahalippaan vierelle seinälle ripustettiin piirretty kuva silmistä.

Ihmiset, jotka tekivät testin piirretyn silmäparin katseen alla, maksoivat kaksi kertaa enemmän kuin ne, joilla ei ollut keinotekoista silmäparia seinällä.

MUODOSTAMME moraalisia käsityksiä omista ja vieraista myös nopeasti ja ajattelematta. Tämä automaattinen luokittelu näkyi hyvin tutkimuksessa, jossa ihmiset jaettiin sattumanvaraisesti kahteen ryhmään. Heille kuitenkin kerrottiin, että ryhmät oli valittu ryhmän jäsenten ominaisuuksien perusteella. Kun ihmisten sitten piti tehdä yhdessä tehtäviä, he alkoivat automaattisesti suosia oman ryhmänsä jäseniä, vaikka heillä ei ollut mitään yhteistä oman ryhmän jäsenten kanssa.

Kun näitä tutkimuksia lukee, ei enää ihmettele, miksi sosiaalinen media näyttää kärjistävän mielipiteitä ja kuumentavan tunteita. Somessa tulee automaattisesti tehtyä samaa kuin juoruillessa: skannataan, kuka on kanssani samanlainen ja kuka ei. Ihmiset alkavat muodostaa mielessään ryhmiä ja antaa niille moraalisia latauksia.

TUTKIMUS tarjoaa myös selitystä sille, miksi somessa tarjolla oleva moninainen tieto voi jyrkentää heimojen rajoja.

Ihmisille, joilla oli jyrkkiä näkemyksiä kuoleman­tuomiosta, tarjottiin erilaisia tutkimustuloksia siitä, miten kuolemanrangaistus ehkäisee rikoksia. Voisi kuvitella, että ristiriitaiset tiedot olisivat saaneet ihmisiä muuttamaan omia mielipiteitään maltillisemmiksi. Toisin kävi. Sekä kannattajien että vastustajien mielipiteet jyrkkenivät entisestään. Ristiriitaiset tiedot saivat ihmiset poimimaan entistä tiukemmin omaa mielipidettä tukevat tulokset, ja heistä tuli entistä jyrkempiä.

Some tarjoaa paljon ristiriitaisia tietoja, josta voi tulla poimittua sopivimmat niin, että omat kannat vahvistuvat. Lisäksi ihmiset tulkitsevat samoja faktoja omasta vinkkelistään niin, että ne vahvistavat heimotunnetta. Kun arabien ja israelilaisten koeryhmät katsoivat saman uutisen Beirutin verilöylystä, kumpikin ryhmä oli vakuuttunut, että uutiset suosivat toista osapuolta.

SOSIAALINEN MEDIA tarjoaa myös mielipidejohtajia, jotka vahvistavat heimoutumista. Ihmiset luottavat usein enemmän auktoriteetteihin kuin tietoon. Yhdysvalloissa demo­kraattien ja republikaanien kannattajat saivat arvioida jommankumman puolueen ohjelmaan sopivia väitteitä. Kokeessa kuitenkin republikaanien auktoriteetit suosittelivat demokraattien väitteitä ja demo­kraattien auktoriteetit republikaanien väitteitä. Koehenkilöt uskoivat enemmän auktoriteettia kuin ohjelmaa: demokraatit pitivät republi­kaanien ohjelmasta ja republikaanit demokraattien ohjelmasta.

MITÄ tästä pitäisi oppia? Taipumus heimoutua on automaattista ja jyrää usein kykymme tehdä tarkkoja havaintoja. Tämä automaattiohjaus näkyy lokeroitumisena ja klikkeinä, mutta myös hajoavina puolueina tai epäonnistuneina yritysfuusioina. Siksi automaattiohjausta kannattaa yrittää myös vastustaa, jotta emme ajautuisi vääriin päätelmiin siitä, keitä olemme ja keitä meillä on vastassa tai puolellamme.

Automaattiohjaus luultavasti korostuu sosiaalisessa mediassa. Jos somen tietotulva alkaa rasittaa ja ne kaikki vastapuolen tollot ottavat rajusti päähän, voi pysähtyä ja miettiä, ovatko taistelut ihan todellisia.

Somessa omaa oloa voi myös helpottaa yksinkertaisella keinolla. Jos piirtää silmäparin paperille ja ripustaa sen seinälle tietokoneen viereen, omat näkemykset lieventyvät eivätkä taistelut luultavasti kiihdy niin ankariksi.

Tai näin vappuna: jos tuli hankittua päättäväisesti tuijottava vappunaamari, niin ripusta se tietokoneen viereen seinälle.

Kirjoittaja Anu Kantola on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.