Paula ja Heikki Markko ajavat taksia Isossakyrössä Etelä-Pohjanmaalla. Heidän työssään näkyy se, että entistä huonokuntoisemmat vanhukset joutuvat selviytymään yksin kotona. Hoivapaikkoja ei riitä kaikille hoivaa tarvitseville.
– Ikävä kyllä se näkyy, sanoo taksinkuljettaja Heikki Markko.
Markkojen asiakkaista merkittävä osa on vanhuksia. Taksiyrittäjä Paula Markkomyöntää, että usein tulee huoli vanhusasiakkaista ja heidän selviytymisestään.
– Välillä kyllä sitten toimitaankin siihen suuntaan, että olot paranisivat.
Huolet ja murheet
Monille varsinkin maaseudun sivukylillä asuville vanhuksille taksinkuljettaja on korvaamaton apu ja tuki. Vanhukset turvautuvat tuttuun taksikuskiin monenlaissa käytännön asioissa, mutta usein asiointimatkojen aikana jaetaan myös ilot ja surut.
Tämä korostuu maaseudulla, jossa asiakassuhteet ovat jopa vuosikymmenien mittaisia. Yhdessä ajettujen kilometrien aikana on tultu tutuiksi.
Joskus taksinkuljettaja on vanhukselle ainut kontakti koko viikon aikana.
– Vanhukset ovat tänä päivänä yksinäisiä, sanoo Heikki Markko.
– Usein matkojen aikana puhutaan hyvin syvällisiä asioita - niinkin syvällisiä, että lopuksi sanon muistavani heitä iltarukouksessa. Monia vanhuksia painaa huoli esimerkiksi lapsista ja lapsenlapsista, kertoo Paula Markko.
Hän huomauttaa, että yksinäisyydessä huolet helposti kasvavat suuremmiksi.
Laaja toimenkuva
Vaikka taksinkuljettaja taipuu välillä jopa sielunhoitajaksi, painottuu työ käytännön asioiden hoitamiseen.
– Voi sanoa, että kaikkea muuta on tullut vastaan paitsi marjojen poimimista, nauraa Heikki Markko.
Palvelukyytimatkojen aikana voidaan perinteisten pankki-, apteekki- ja kauppa-asioiden lomassa istuttaa kukkia, siivota hautoja tai tehdä vaikka pieniä remonttihommia.
– Esimerkiksi lääkärin vastaanotolla toimin myös ikään kuin muistina. Asiakkaan luvalla kerron omaisille, mitä lääkäri on sanonut ja mitä asioita vastaanotolla on tullut esille, toteaa Paula Markko.
Maaseututaksin toimenkuva on varsin laaja.
Paula Markko muistelee hymyssä suin tapausta, jolloin lääkäri ei osannutkaan pukea vanhukselle tukisukkia takaisin jalkaan. Markko senkin homman hallitsi.
– Lääkäri ihmetteli, kuka oikein olen ja vastasin hänelle, että ihan tällainen taksiyrittäjä olen.
Tulevaisuus huolettaa
Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen muistuttaa, että taksinkuljettajat ovat perinteisesti tehneet tärkeää ja arvokasta työtä haja-asutusalueilla vanhusten parissa.
Asiakkaat on haettu sisältä autoon, joskus autettu vaatteetkin päälle ja sitä ennen ehkä lakaistu jo rappuset.
– Tuskin kaupungin keskustassa asuva vanhus saa tai osaa edes pyytää taksikuljettajalta samanlaista palvelua, jota taksit ovat aina tarjonneet maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla, toteaa Koskinen.
Koskinenkin tietää, että kotona asuvien vanhusten kunnon heikkeneminen on tuonut uusia haasteita taksinkuljettajille ja heidän roolinsa on entisestään kasvanut.
Koskinen toivoo, että maaseudulle löytyisi jatkossakin taksiyrittäjiä ja nimenomaan sellaisia yrittäjiä, jotka sitoutuvat hoitamaan maaseututaksin monialaisia tehtäviä.
Itsestään selvää se ei ole. Maaseudulta palvelut karkaavat yksi kerrallaan suurempiin keskuksiin - käykö jatkossa niin taksipalveluillekin?
– Maaseudun takistoiminta on vedenjakajatilanteessa, toteaa Koskinen.
Tuttu ja turvallinen
Reilu vuosi sitten Kela-taksien tilaukset keskitettiin tilausvälityskeskuksiin ja Kela-taksien käyttäjät menettivät mahdollisuuden valita itse taksinsa.
Kuntien maksamissa palvelukyydeissä käytännöt vaihtelevat. Paikoin niidenkin tilaukset on vahvasti keskitetty.
– Mitä pienemmille paikkakunnille mennään, sitä yleisempää edelleen onneksi on, että asiakas saa itse valita palvelunsa, toteaa Timo Koskinen.
Isossakyrössä palvelukyytiasiakkaat voivat itse päättää, minkä taksin tilaavat. Isonkyrön Lehmäjoella asuva Auli Pukkinen toivoo hartaasti, että valinnanvapaus säilyy jatkossakin.
Kun taksinkuljettajalle avaa kotinsa oven, antaa hänen haltuunsa lompakkonsa ja pankkikorttinsa tai ottaa hänet saattajaksi lääkärin vastaanotolle, täytyy luottamuksen olla kohdillaan.
– Eihän vieraisiin voi luottaa samalla tavalla kuin tuttuihin.
Pukkinen on Paula ja Heikki Markon vakioasiakkaita. Hän käyttää pyörätuolia ja on siksi joutunut turvautumaan taksipalveluihin jo reilusti yli 10 vuoden ajan. Kotona asuminen ei onnistuisi, ellei takseja olisi.
– Eihän täältä mihinkään pääsisi. Pitkä matka tällä olisi pyöritellä kirkolle, napauttaa sivukylällä asuva Pukkinen.
Yhteiset kahvit
Tämänkertaisella asiointimatkalla Paula Markko kuskaa asiakkaansa pankkiin, apteekkiin ja ruokakauppaan. Pankissa ja apteekissa Markko hoitaa asiat Pukkisen puolesta, mutta kauppaan lähdetään yhdessä.
– Asiakas pääsee itse valitsemaan ostoksensa ja näkee siinä samalla muita ihmisiä, usein tuttujakin tulee kaupassa vastaan, toteaa Markko.
– Onhan se tärkeää, että pääsee välillä ulos neljän seinän sisältä, vahvistaa Pukkinen.
Pukkinen kertoo vuosien varrella ystävystyneensä taksinkuljettajien kanssa. Juttu luistaa autossa hyvin sekä Paula että Heikki Markon kanssa.
– Heikki on vähän kiireisempi. Kun tullaan reissulta kotipihaan, Heikki usein menee ajan voittamiseksi jo edeltä laittamaan kahvinkeittimen päälle ja ottaa minut autosta ulos vasta sen jälkeen, nauraa Pukkinen.
Jos suinkin aikaa on, asiointimatkan päätteeksi juodaan yhteiset kahvit Pukkisen keittiön pöydän ääressä.