JOULULAHJAKSI aikaa ja ystävyyttä21.12.2023 Istuin junassa ja tuiki tuntematon, lämpimästi hymyilevä nuori ojensi käteeni soman kortin, jossa oli Uppo Nallen sanat: ”Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista. Pian ovat kaapit täynnä kamaa, elämä on kuitenkin yhtä ja samaa. Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia, siihen ei tarvitse edes pankkia.” Joulun lähestyessä moni meistä miettii otsa rypyssä, mitä voisi antaa lahjaksi. Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämään tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä. Me vanhemmat olemme kuulleet joulunalusaikaan hoetun: ”Tontut tarkkailevat - onko täällä kilttejä lapsia…” Tuo kortti ja sen sanat saivat minut pohtimaan kasvatusta ja Joulun lahjaa. Lapsen oikeuksien julistus (1959) sanoo: ”Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen…” Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee kaikin tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen turvallisessa kasvuympäristössä. Kasvatammeko lapsia käyttäytymään asiaankuuluvasti kaikissa arjen tilanteissa ja kokeeko lapsi tulleensa kuulluksi. Kasvatuksessa on pohjimmiltaan kyse arkisista asioista: lapsi tarvitsee huomiota ja lapsi oppii mallista. Huomaammeko tervehtiä joka päivä naapureitamme; aikuisia ja lapsia? Lapset odottavat, että heitä huomioidaan: hyväksymistä sellaisina kuin he ovat ja rakastetuksi tulemisen kokemusta. Moni kokee tänä aikana yksinäisyyttä. Yksinäisyys syntyy siitä, että tiedostaa toivovansa ihmissuhdetta, ystävää. Ystävyys saa alkunsa arjen kohtaamisesta ja se kehittyy tuttavuudesta ystävyydeksi ajan saatossa. ”Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen (Tommy Tabermann). Kasvatus ja kasvaminen on monimuotoista. Kun rakkaus on läsnä arjessa, on helpompi myös asettaa rajoja. Lapsen tulee oppia mikä on sallittua ja mikä ei. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, kun aikuinen on määrätietoinen kasvamisen ohjaaja ja samalla ystävällinen. Vanhempi on kuin lintu, joka vartioi pesäänsä ja pesuettaan. Emolintu velvoittaa poikasia olemaan pesässä niin kauan, että niiden omat siivet kantavat. Lapsen omat siivet alkavat kantaa noin 15 vuoden ikäisenä. Useimmat lapset kokevat liiallisen itsenäisyyden välinpitämättömyydeksi – kukaan ei välitä minusta, kun ei velvoita minua edes käyttäytymään asiallisesti. Elämme yltäkylläisyyden ja tavarapaljouden aikaa. Mutta ovatko Uppo Nallen sanat ” Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia” pelkkää sanahelinää? Emme voi saada tänäkään jouluna kaikkea sitä (jos koskaan), mitä toivomme. Lapsi ilahtuu pienestäkin lahjasta, jota hän on kovasti toivonut. Eikä ole pahitteeksi vaikka joku tavara jää saamatta ja aiheuttaa lapsessa mielipahaa. Tunteiden hallinta on arkikasvatusta; aikuinen ohjaa lasta ja nuorta rakentavaan tunteiden ilmaisuun ja oppii samalla itse. Rajat ja rakkaus ovat yhdessä puuhaamista, seikkailuja, leikkimieltä ja syviä tunteita. Me voimme tehdä arjesta juhlaa: jokainen päivä voi olla retki Joulumaahan. Lasten kanssa me voimme katsoa taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa, kun vain tahdomme niin. Rakkaus ja ilo ovat arjen voimavara ja emotionaalinen pankkitili. Paketoikaamme tänä Jouluna lahjoiksi aikaa ja yhdessä kokemisen iloa sekä yllin kyllin ystävyyttä. Ystävyys on lahja, jota ei voi ostaa, ei myydä, ei vaihtaa – eikä sitä voi unohtaa. Hyvää Joulun odotusta! Marja-Sinikka Tuhkanen-Mattila KM, kasvatustieteen maisteri |
