Pisa-tulosten väitetään meillä kääntyneen laskuun koulun vanhentuneiden opetusmenetelmien takia. On totta, että digitaalisia työvälineitä hyödynnetään kouluissamme kansainvälisesti vertaillen niukasti. Läppäreiden ja älylaitteiden uskotaan siksi olevan oikotie oppimisen onnelaan.
Tietokoneiden opetuskäytöstä saadut kokemukset maailmalla ovat kuitenkin ristiriitaisia. Tiedonkäsittely oppitunneilla kyllä helpottuu ja ongelmien ratkaiseminen nopeutuu, mutta samalla perusasioiden omaksuminen käy vaikeaksi ja ajattelun taitojen oppiminen hidastuu.
OECD toteaa, että tietokoneiden käyttö koulussa tai kotona EI paranna lukutaidon tai matematiikan oppimista.
Samalla, kun digitalisaatio helpottaa koulusta riippumatonta opiskelua, se lisää tietokoneen ja älypuhelimen kautta tapahtuvaa tiedonkäsittelyä ja vuorovaikutusta. Siksi ei ole yllätys, että nettisurffailu muokkaa käyttäjänsä ajattelua ja aivoja.
Amerikkalaisissa tutkimuksissa on todettu netin suurkäyttäjien aivotoiminnoissa sellaisia fysiologisia muutoksia, jotka vaikeuttavat syväoppimista. Oppimisesta tulee pinnallista digitaalista loikkimista, josta syvällinen ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen uupuvat. Suomalaisista nuorista netin suurkäyttäjiä on tilastojen mukaan liki joka toinen.
Koulutuksen digitalisoimisessa on syytä edetä tutkimustietoon nojaten. Ehkä oppimistulosten heikkenemisen taustalla eivät sittenkään ole koulun vanhentuneet opetusmenetelmät, vaan nuorten muuttunut käyttäytyminen ja se, että tiedonkäsittely tapahtuu yhä enemmän näyttöpäätteen kautta.
Jos digitalisaatio todellakin muuttaa ajattelun taitoja ja hidastaa tiedollista oppimista, niin koulussa tulee pikemminkin lisätä kirjojen lukemista, empatian oppimista, oman itsensä etsimistä ja yhteistoiminnallisuutta. Nopean tiedonkäsittelyn aikoina on syytä oppia hitaan elämän valmiuksia. Taito elää ilman netin houkutuksia on avain hyvään elämään.