Peruspalvelumaksut kuriin, saatavuutta lisättävä ja asiakasosallisuutta tuettava

Jokaisella kansalaisella on oikeus peruspalveluihin. Kynnys palveluiden piiriin pääsemiseksi ei saa nousta liian korkeaksi edes näin taantuma-aikana. Tämä koskee niin järjestelmien selkeyttä kuin maksupolitiikkaa. Palvelujärjestelmän kehittämisessä painopisteen tulee olla terveyttä edistävissä ja ennaltaehkäisevissä palveluissa. Ongelmia ehkäisevät palvelut ovat vaurioita korjaavia palveluita edullisempia ja usein myös inhimillisempiä. Näyttää vain olevan niin, että Tampereella keskitytään rakentamaan tunneleita ja ratikkaraitteja. Peruspalvelutuotanto saa näivettyä. Ihmiset jonottavat ja jonottavat tai hakevat apua yksityiseltä palvelutuottajalta ja maksavat itsensä kipeiksi - ne joilla siihen on mahdollisuus, kaikilla ei ole!

Palvelumaksut eivät saa estää ketään käyttämästä hyvinvointipalveluita.

Käyttömaksujen porrastamisesta johtuvia kohtuuttomia kannustinloukkuja on purettava. Peruspalvelujärjestelmää on kehitettävä oikeudenmukaisempaan suuntaan etenkin yksinhuoltajaperheiden, pienituloisten sekä osa-aikaisessa hoidossa olevien osalta.

Työllisyyden tukeminen ja parantaminen ovat keskeisiä hyvinvointipalveluiden perusteita.

Lapsiperheiden kannalta keskeisimmäksi nousevat turvallinen ja tasa-arvoinen koulutus, toimiva päivähoito sekä lapsiperheiden kotipalvelu. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on säilytettävä. Toimiva ja edullinen päivähoito on paitsi perhepoliittinen, myös työelämän tasa-arvon ja työllisyyden edistämisen kannalta keskeinen toimenpide. Perheiden erilaiset tarpeet mm. päivähoidossa, koulutuksessa ja harrastustoiminnassa tulee ottaa huomioon palveluita järjestettäessä.

Oppimistulosten alueellisia eroja on kavennettava.

Jokaisella lapsella on oikeus hyvään varhaiskasvatukseen ja koulutukseen kouluun kaikkialla maassa. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa on taattava riittävät tukipalvelut erityisesti neuvola-, koulu- ja opiskelija terveydenhuoltopalvelut. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto tarvitsevat omat kohderyhmäkeskeiset kehittämisohjelmansa. Erityistä tukea tarvitsevien koululaisten ja opiskelijoiden opiskeluympäristön on oltava oppimista edistävä. Opettajien osaamisesta ja jaksamisesta tulee kaikin tavoin huolehtia.

Lasten iltapäivätoimintaa on tarjottava kaikissa kunnissa tavoitteena yksinäisyyden ja turvattomuuden vähentäminen sekä monipuoliset harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet. Toisen asteen oppilaitosverkkoa kehitettäessä tulee huomioida opiskelijoiden mahdollisuus yhdistellä ammatillisia ja lukio-opintoja. Moniammatilliseen opinto-ohjaukseen ja koulukuraattoritoimintaan on panostettava voimakkaasti. 

Liikunta-, kirjasto- ja kulttuuripalveluilla on keskeinen ihmisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia lisäävä sekä ongelmia ennaltaehkäisevä merkitys.

Kirjastoja on kehitettävä laaja-alaisina kuntalaisten olohuoneina, joilla on paitsi sivistyksellinen, myös sosiaalinen tehtävänsä. Jokaiselle koululaiselle on joka lukuvuonna taattava ainakin yksi maksuton kulttuurielämys. 

Omaishoidon tuen tasoa on parannettava ja omaishoidon palvelusuunnitelmien laatua parannettava.

Ikäihmisten palveluissa on eniten parannettavaa. Keskeistä on paitsi laadukas, myös inhimillinen palvelu. Tämä vaatii pitkäjänteistä henkilöstöpolitiikkaa. Väestön ikääntyessä on taattava mahdollisimman monelle ihmiselle heidän näin halutessaan mahdollisuus asua kotonaan. Palvelujärjestelmä on rakennettava tukemaan kotona asumista ja tarvittaessa laadukasta palveluasumista. Kun seniori ei enää pärjää kotona niin hänen on voitava siirtyä kodinomaiseen, ikäihmistä kunnioittavaan laitoshoitoon. Hoidon tulee olla seniorin tarpeita vastaavaa, aktiiviseen osallistamiseen perustuvaa hoitoa.

Ihmisten tarpeet eivät vastaa hallinnollisia sektorirajoja. Palveluita on koottava palvelukokonaisuuksiksi, jotta ne eivät pirstaloidu asiakkaan näkökulmasta liiaksi. Neuvolat ovat hyvä esimerkki asiakkaan tarpeet kokonaisvaltaisesti huomioivasta, toimivasta palvelusta. Vastaavankaltaiset palvelukokonaisuudet on otettava käyttöön ikääntyneiden palveluissa. Sosiaali- ja terveyspalveluita on kehitettävä asiakasystävällisempään suuntaan. Sosiaalipalveluissa tarvitaan entistä yksilöllisempää otetta. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollossa on lisättävä hoito- ja palvelusopimusten sitovuutta.

Tavoitteena on palveluiden käyttäjien näkemysten parempi huomioonottaminen sekä osallisuus i.e. asiakasosallisuuden tukeminen.