SOME:n MONET KASVOT

Sosiaalinen - yhteisöllinen media - voi koukuttaa, eriarvoistaa, syrjäyttää yhteisöllisyyden sijaan

Netti on muuttanut tapaamme kommunikoida, tehdä työtä, etsiä tietoa, rakentaa ja ylläpitää sosiaalisia suhteita.

Facebook ’verkkopäiväkirja’, FB pitää monet otteessaan päivin ja jopa öin. Huono omatunto seuraa netin liikakäytöstä. Älykännykkä vilisee kavereiden statuspäivityksiä ja jokaiseen kontaktiin on reagoitava. Sosiaalisen median käytöstä on tullut tapa olla joka hetki läsnä viestinnän virrassa. Pelkona on, että jotain tärkeää ja kiehtovaa tapahtuu omassa yhteisössä juuri silloin, kun ei olla läsnä netissä. Pitää seurata vähintään uutis-, muoti-, ruoka-, video-, valokuva- ja sarjakuvablogeja, twiitata ja wikittää.

Sosiaalinen media tarjoaa loistavan verkostoitumiskanavan yhdistyksille, yrityksille, yksittäisille toimijoille.  

Käyttäjä luo itselleen profiilin, johon hän liittää tietoja itsestään, pyytää ystäviään liittymään palveluun,  hyväksyy vanhoja koulukavereita ystävikseen, jakaa kuvia, videoita, mielipiteitä, pelaa. Jatkuva etsiminen, kuuntelu ja vastavuoroinen viestintä ovat sosiaalisen median vahvuuksia. Entä sitten julkisuus: kun käytössä on tehokkain kuviteltavissa oleva megafoni, kannattaa miettiä, mitä ja miten siihen kailottaa.  Minkälaisia ’nettihuutajia’ olemme? Suomalaiset ovat yksityishenkilöinä verkon käytössä maailman huipputasoa. Toinen puoli totuutta on se, että verkon mahdollisuuksien ymmärtäminen hälvenee, kun astumme liiketoiminta-areenoille.

Sosiaalinen media voi koukuttaa. Yhteisöllisessä mediassa käytetty aika ei ole merkki riippuvuudesta, mutta jos internet on koko ajan päällä, riippuvuus voi syntyä herkemmin. Medialukutaidon ja lähdekriittisyyden merkitys korostuu.

Kuuntelin kahvilassa erään työssäkäyvän äidin sanaa siitä, miten hän huomasi olevansa FB:n pauloissa. Hän päivitti jatkuvasti sivuaan niin ahkerasti, että lasten kanssa puuhastelu jäi aivan toissijaiseksi. Töissä työtehtävien tavanomainen hoito kärsi ja asiakaspalaute muuttui. Ulkoilu, lukeminen ja seurustelu kasvokkain kavereiden ja tuttavaperheiden kanssa oli elämää ennen FB:a.  Tietokoneesta oli tullut hänen näköisperheensä. Muutos tapahtui vasta sitten, kun ystävät puuttuivat asiaan ja hänkin myönsi itselleen netinkäytön muuttaneen hänen normiarkeaan. Kun hän sulki FB-tilinsä, kaverit luulivat, että hän oli menehtynyt. Tämä oli se piste, josta paluu entiseen elämään - aitoon läsnäoloon arjessa alkoi tämän äidin kohdalla.

Entä kuinka moni suomalaisista käyttää yhteisöllisiä palveluja ja kuinka suuri joukko ei ole näiden palvelujen piirissä.

Alle 24-vuotiaista runsas 70 %, nelikymppisistä 25 % ja kuusikymppisistä 10 % tuottaa aineistoa yhteisöllisen mediaan. Mitä tekevät yksityiset ja julkiset organisaatiot? Tarjoavat verkkopalveluja, kenelle; nuorille aikuisille. Sosiaalinen media ja netti vahvistavat kansalaisten eriarvoistumista: nuoret ovat läsnä tällä modernilla kylänraitilla. Yli 65 –vuotiaiden joukko, muutaman vuoden päästä 1,3 miljoonaa suomalaista ei kohtaa toisiaan näillä nettifoorumeilla. Yhteisöllisen median ja netin toiminta ei ole heille itsestään selvyys, joten palvelujen tuottajilla on edessään haaste: evästävä paimennus nettilaitumilla. Netin mahdollisuudet, palvelujen arvo konkretisoituvat vasta omakohtaisten kokemusten kautta. Kaikkia palveluja ei saa vielä laittaa vain nettiin.

Muovaako netti arvomaailmaamme ja mihin suuntaan.

Miksi siellä FB:ssä pitää hengata koko ajan, menikö joku juttu ohi? Entäs sitten. Sanotaan, että tärkeä tieto löytää kohteensa. Vai onko sittenkin kysymys elämyksistä. Nuori ei jää enää pyörimään pihaan kaverinsa kanssa vaan hän istuu mieluummin yksin puistonpenkille kaveraamaan kännykkänsä kanssa. Onko tämä nuori läsnä omassa elämässään keskellä ihmisiä ja upeaa keväistä luontoa vai avatarten maailmassa! Onko aitoa arjessa läsnäoloa se, että isä päivittää FB-statustaan nukuttaessaan lastaan? Tai se, että kolme kaverusta istuu mykkänä kahvilan pöydän ääressä näpräämässä pari tuntia kännyköitään ja sanoo lopuksi: Soon Moro!

SoMe: Sosiaalinen media on vakiintunut ilmaisu, jolla viitataan verkkopalveluihin, kuten Facebook, Twitter, blogit ja wikit. Kielitoimiston vuonna 2010 suosittelema yhteisöllinen media ei ole juurtunut kielenkäyttöön. Tuttavallinen SoMe sitä vastoin yleistyi vuonna 2011 lehtijutuissa ja muussa mediassa. Kyse on koko yhteiskuntaa koskevasta ilmiöstä, joka vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa monin tavoin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Sosiaalisen median verkkopalveluissa käyttäjät tuottavat sisältöä, esimerkiksi tekstejä, keskusteluita tai videoita.

MARJA-SINIKKA TUHKANEN-MATTILA, Tampere

MBA, Kasvatustieteen maisteri, Mediakasvatusseuran jäsen