Aikuisella tulee olla kanttia sanoa ei!16.09.2012 Kuka kasvattaa – koulu vai koti ja etenkin kuka vastaa lasten kasvatuksesta? Kyllä vastuu edelleenkin lasten kasvatuksesta on ensisijaisesti vanhemmilla.Uusi lukuvuosi koulussa on virittänyt jälleen vilkasta keskustelua kasvatusvastuusta. Koulu oppimisympäristönä ja opettajat kasvattamisen ammattilaisina ovat myös merkittävässä roolissa lasten kasvattajina. Perusopetuslain mukaan oppilaan tulee osallistua opetukseen ja oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti sekä käyttäydyttävä asiallisesti. On selvää, että lasten ja nuorten kasvattamisessa tarvitaan kaikentasoista yhteistyötä. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään. Mitä sitten kasvattajilta edellytetään: läsnä olevaa aikuisuutta, emotionaalista lämpöä, kannustusta, rajojen asettamista ja valvontaa. Näillä eväillä pärjää jo hyvin lasten kasvatuksessa.Läsnä oleva aikuisuus on erityisen tärkeä suojatekijä silloin, kun lapsen tai nuoren elinympäristöön liittyy erilaisia riskitekijöitä. Näitä riskitekijöitä ovat esimerkiksi avioero, läheisten vaikea sairaus, työttömyys, huonot elämänhallintataidot, sosiaalinen syrjäytyminen, yksinhuoltajuus ilman tukiverkostoa. Vanhemmalla tulee olla rohkeutta olla AIKUINEN; tiedostaa kasvatustehtävänsä ja vastuunsa sekä toimia sen mukaisesti arjessa.Kasvaminen ja kasvattaminen on pitkäjänteistä työtä ja vaatii energiaa silloinkin kun tuntuu siltä että ei enää jaksa yhtään kuunnella ja ohjata. Vanhemman on huolehdittava siitä, että lapsi saa riittävästi ravintoa ja unta, lapsella on mahdollisuus luoda ystävyyssuhteita ikäisiinsä, hänellä on asianmukaiset kouluvarusteet, hän tekee läksyt, ja että lapsi ja nuori käyttäytyy asiallisesti niin kotona, koulussa kuin kadullakin. Aikuisella tulee olla kanttia sanoa ei! Erilaisia sääntöjä on noudatettava koulussa ja elinympäristössä. Vanhemman ei tarvitse huolehtia koululaisestaan yksin.Suomalaisissa kouluissa on 100 vuoden ajan ollut vanhempaintoimintaa. Toiminnan punaisena lankana on yhteisöllisyys. Se on vanhempien osallisuutta koulun arkeen, koulun kehittämiseen sekä yhteistä kiinnostusta lasten hyvinvoinnin edistämiseen kaikilla tasoilla. Vanhempaintoiminnan avulla lapsille ja nuorille tarjotaan aikuisten tukiverkostoja sekä järjestetään arkista toimintaa mm. harrastuskerhoja, retkiä, liikenneturvallisuuskampanjoita, urheiluvälinekierrätystä, monenlaisia juhlia ja tapahtumia. Yhteinen tekeminen lisää koulussa viihtymistä ja on yksi hyvän elämän tukipilari. Täydellistä vanhemmuutta ei ole olemassakaan, mutta on monenlaista hyvää vanhemmuutta. Ja monenlaista hyvää tapaa kasvattaa lapsista kasvatusvastuunsa tuntevia aikuisia - tulevia vanhempia.Marja-Sinikka Tuhkanen-Mattila |