Me olemme osa ympäristöä ja ympäristö on osa meitä!14.10.2014 Tammelan torin päivän puheenaihe ei – yllätys kyllä – ole yksinomaan ratikka tai rantaväylän tunneli, vaan Tammelan ja Kalevan kaupunginosan tiivisrakentaminen pilvenpiirtäjävisioineen mm. Tammelan pallokentän lähiympäristön totaalinen pilaaminen uusrakennuksilla.Kaupunginosien asukit kauhistelevat ajatusta siitä, että uusia Scandic-hotellin tapaisia, järkyttävän yksitotisia ja masentavia rakennuksia nousisi kerrostalojen väleissä oleville ns vapaille tonteille. Kun talot rakennetaan kiinni toisiinsa, siinä ei enää aurinko edes pilkahda huoneistoon vaan ikkunasta saa tuijotella naapurin ikkunan harmaita säleverhoja. On järjetöntä täyttää vapaa tila kasvottomilla, arkkitehtonisesti ala-arvoisilla kerrostalorumiluksilla. Rakennettu ympäristö, asuintalot ja koti ovat sekä tavallista arkea että arkijuhlaa.Mahdollisuudella kävellä asuinympäristössä on suuri merkitys. Ihmisen mieli liikkuu ajassa. Jokin rakennus, vaikkapa koulu, saattaa sytyttää voimakkaita muistoja erilaisista tapahtumista. Kävely on hidasta ja sen aikana ihminen ennättää siirtyä paikasta toiseen, ei vain fyysisesti havainnoiden ympäristöään vaan myös henkisesti: ihastua tai vihastua. Hyvään arkeen kuuluu se, että voimme milloin vain piipahtaa lähipuistoon.Lapsiperheille turvalliset, siistit, kotoisat lähileikkipuistot ovat kokoontumispaikkoja, joissa voi vaihtaa kuulumisia samassa elämän tilanteessa olevien naapureiden ja tuttavien kanssa. Senioreille esim. rollaattorin avulla kulkevalle 90-kymppiselle lähipuisto ja levähtämisen mahdollistava penkki on todella tärkeä omatoimisen liikkumisen kannalta. Kaikki eivät voi lähteä Kaupin tms. kuntopoluille ulkoilemaan. Ulkona liikkuminen edistää iäkkään kotona asumista ja parantaa elämänlaatua. Vuoden aikojen muuttumisen seuraaminen ikkunasta antaa sisältöä kenen tahansa elämään. Nytkin puistojemme ja viheralueidemme upeat ruskan värit ilahduttavat meitä jokaista. Me olemme osa ympäristöä ja ympäristö on osa meitä!Esimerkiksi leikkipuisto tai tori on sitä julkista tilaa, jota ihminen käyttää ja tarvitsee. Julkinen tila on arkijuhlaa: vapautta, se nostaa ihminen esiin ja on ihmisiä varten. Suomalaiset arkkitehdit mm. Alvar Aalto, ovat aina ihailleet syvästi etelän kaupunkeja, jotka on rakennettu myötäilemään maisemaa ja luontoa. Toinen ihailun kohde ovat pikkuaukiot, joissa ihmiset ovat työskennelleet ja viettäneet aikaansa yhdessä. Pekolan talot a la Alvar Aalto Ensimmäisen lamellitalon rakentaminen aloitettiin kesäkuussa 1949, toisen saman vuoden syyskuussa ja kolmas kesällä 1950, jona kesänä ensimmäinen jo valmistui. Toisena aloitettu rakennus valmistui vuoden 1950 lopussa ja kolmas syksyllä 1951. Taloryhmän kahden viimeisen talon rakentaminen lykkääntyi hieman siten, että taloista neljäs oli valmis vasta 1953 ja viidenteen taloon muuttivat asukkaat lokakuussa vuonna 1955. Kaikki rakennukset ovat nelikerroksisia ja julkisivuissa on käytetty kirjavaa punaista tiiltä. Rakennusten päädyt ovat vaihtelevalla etäisyydellä kadusta, mikä tuo katunäkymään eloisan vaikutelman. Neljän ensimmäisen talon suunnittelijana oli professori Alvar Aalto ja viimeisen, Ilmarinkatu 27:ssä sijaitsevan talon suunnitteli samaan tyyliin päärakennusmestari Oskar Helminen. Nykyään monella meistä ei ole mahdollisuutta tai halua paeta maaseudulla asuvan serkun luo kokemaan luonnon rauhaa ja vapautta. Kaupungit ja maisema on rakennettava niin, että siellä voi viettää myös vapaa-aikaa leppoisissa merkeissä ja kohdata tuttuja kaikkien yhteisissä olohuoneissa.Koemme asuinympäristömme yksilöllisesti, vaikka se on meidän kaikkien omaisuutta. On enemmän kuin kohtuullista, että jokainen lapsi, nuori ja aikuinen voi tuntea itsensä tuossa ympäristössä arvokkaaksi. Kaupunkisuunnittelu on vallankäyttöä. Kun tarkastellaan mitä tahansa rakennusta, aukiota tai valtatietä ja niiden rakentamisen prosessia, voidaan niistä lukea kenelle kuului poliittinen, taloudellinen ja esteettinen valta. Kaupunkilaisten ääntä on kuunneltava! Marja-Sinikka Tuhkanen-Mattila, KM, MBA
|