Villiä sanansäilää kirkkovaltuustossa05.04.2014 Aika monen suomalaisen arki perustuu edelleenkin kulttuuriperintöön, jota kirkko on ollut luomassa. Kirkko on vaikuttanut muun muassa kansansivistykseen, lukutaitoon, lähimmäisenrakkauteen, työn eetokseen, virkamiesmoraaliin ja esivallan kunnioitukseen - rauhan ja järjestyksen perustaan. Kirkko on antanut ja antaa edelleen lisäarvoa ihmisten sielunmaisemiin ja konkreettista tukea monen elämänhallintaan. Tätä kultturiperintöä ovat käytännössä vaikkapa suvivirren laulaminen yhdessä koulujen päättäjäisissä ja jouluaikaan tapahtuvat monenlaiset kuvaelmat ja laulutapahtumat. Merkitystä on myös sillä miten kouluyhteisössä käsitellään suruviestejä, jotka koskettavat koululaisia, heidän lähimmäisiään, koko työyhteisöä tavalla tai toisella. Kirkkovaltuuston maaliskuun kokouksessa olin tyrmistynyt siitä, minkälaisia puheenvuoroja siellä esitettiin. Koin suorastaan myötähäpeää monien muiden läsnäolijoiden kanssa. Onko joillakin valtuutetuilla kansansivityksen aakkoset hukassa? Valtuustokautenani olen oppinut, että muutosvastarintaa ruokkivat samat valtuuston jäsenet, jotka peräänkuuluttivat vuosia sitten kiihkeästi seurakuntauudistusta. Joka kokouksessa mainitaan sanapari hyvä hallintotapa. Sitä edellytetään koko organisaatiolta kaikissa toimissa. Kuuluuko hyvään hallintotapaan se, että valtuustossa pidetään maratonpuheita ilmiöistä, jotka eivät liity kuin hiuskarvan verran päivän agendaan? Kokouksissa haukutaan ja mustamaalataan niin henkilöstöä että papistoa. Vaaditaan työntekijöiden eroa yhtymän hallintoasioiden laiminlyönnin takia. Rikosilmoituksia rustataan tavoitteena mediajulkisuus. Ei ole ihme, että kirkkoon kuuluminen hintelöityy. Hyvä hallintotapa tarkoittaa muun muassa toimintatapojen ja –rakenteiden laatua, tehokkuutta, läpinäkyvyyttä ja tilivelvollisuutta. Siihen kuuluu kansalaislähtöinen toimintatapa. Hyvä hallintotapa edellyttää roolien selkeyttä ja roolien mukaista toimintaa. Hyvään hallintotapaan kuuluu myös asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä kielen käyttö. Asiasta saa ja pitää puhua. Sitä varten ymmärtääkseni valtuutettu on valittu tehtäväänsä. Valtuutetuilla on mahdollisuus puhua monisanaisesti niistä asioista, jotka kuuluvat valuutettujen toimivaltaan ja näitä asioita kyllä riittää! Yhteinen kirkkovaltuusto käyttää seurakuntayhtymän ylintä päätösvaltaa. Sen tehtävänä on päättää seurakuntayhtymän keskeisistä asioista kuten toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta. Kokouksissa käsitellään mm. toimintakertomus ja vahvistetaan tilinpäätös, päätetään tuloveroprosentista sekä merkittävistä investoinneista. Kirkkovaltuuston kokoukset ovat julkisia, joten kutsun sinut Näsin seurakuntasalin lehtereille Tampereen ydinkeskustaan seuraamaan kokousta. Jospa suuren yleisön myötä pidot ja puheet kohentuisivat myös alhaalla salin puolella. Luomme perussaoundia tulevien toimijoiden arkeen: ihminen, joka elää ja kasvaa tietyssä kulttuurissa, on osa sitä kulttuuria halusipa hän tai ei. Itse haluaisin muistaa valtuuston kokoukset asioita edistävinä ja uutta toimintaypäristöä rakentavana foorumina - en taisteluareenana. Marja-Sinikka Tuhkanen-Mattila, Kasvatustieteen maisteri, Kirkkovaltuutettu, Tampere |