Tampereen seurakuntajaon muuttaminen 10+1 mallista 6+1 rakennemalliin

Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli päätti huhtikuussa 2011 pyytää, että seurakunnissa ja seurakuntayhtymätasolla laaditaan nykyiseen seurakuntarakenteeseen (10 +1) vertailut neljän – kuuden seurakunnan rakenteesta ja yhden suomenkielisen seurakunnan rakenteesta.

Kevään ja kesän aikana tuomiokapitulin ohjauksessa suoritettu valmistelu ja aiheen tiimoilta pidetyt seminaarit tuottivat useita erilaisia rakennemalleja: yhden suomenkielisen seurakunnan malli (1+1), 4+1 mallia, 5+1 mallia 6+1 mallia, kehitettyä nykymallia (10+1) ja itsenäisten seurakuntien mallia. Kaikissa malleissa oli ajatuksena säilyttää seurakuntayhtymärakenne ja itsenäinen Tampereen ruotsalainen seurakunta, jolla ei ole seurakuntarajoja.

Tuomiokapituli päätti syyskuun istunnossaan pyytää Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston lausuntoa. Yhteinen kirkkovaltuusto käsitteli lausuntoa eilen pitämässään kokouksessa. Kokouksessa esitettiin erilaisia vaihtoehtoja lausunnoksi mm. alla olevaa pj. K. Mäen stilisoimaa esitystä.

Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto päätti 20.10. äänestysten jälkeen, että yhteisen kirkkovaltuuston lausuntona esitetään seuraavaa:

”Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli on aloitteensa perusteluissa arvioinut eri malleja Tampereen ev.lut. seurakuntien strategian suuntaviivoja seuraten. Tuomiokapituli ei kuitenkaan ole riittävästi pohtinut kysymystä seurakuntien optimaalisesta koosta. Useissa tähän mennessä annetuissa lausunnoissa on todettu, että Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän nykyisiä suurimpia seurakuntia isompia seurakuntia ei toivota. Tuomiokapitulin aloitteessa niiden hallinnolliset ja alueelliset ongelmat sivuutetaan ja mm. seurakuntien väestöpohjan kasvu jätetään ottamatta huomioon erityisesti kaupunkirakenteen voimakkaimpien laajentumisalueiden osalta. Kun nämä mainitut seikat otetaan myös huomioon ja kunnioitetaan mahdollisimman pitkälle sitä seurakuntaidentiteettiä, joka on nykyisen sitoutuneisuuden pohjana, niin toteuttamiskelpoisimpana seurakuntarakenteena näyttäytyy nyt esillä ollut 6+1 malli, jossa seurakuntajako on esitetty Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän aikaisemman strategian mukaisesti:

1. Tuomiokirkko srk + Pyynikin srk + Härmälän srk

2. Kalevan srk + Viinikan srk

3. Aitolahden srk + Teiskon srk

4. Harjun srk

5. Hervannan srk

6. Messukylän srk

+ Ruotsalainen seurakunta

Lisäksi yhteinen kirkkovaltuusto toteaa, että valmistelumateriaalissa on eri mallien kuvauksissa rakenteisiin, hallinnon ja johtamisjärjestelmän sekä lähikirkkoaluetoiminnan järjestämiseen paljon hyviä ideoita, joita muutoksen toteuttamisessa on tärkeää ottaa huomioon.

Edellä kuvatun mukaiset suuremmat seurakunnat voivat tarjota monipuolisemman toimintakulttuurin ja henkilöstöresurssien joustavamman käytön. Toiminta voidaan niissä järjestää nykyistä taloudellisemmin ja tulevaisuudessa tarvittavat säästöt saada aikaan suunnitelmallisemmin. Tampereen seurakuntien strategian lähikirkkoajattelussa viitoitetulla tavalla on mahdollista huolehtia paikallisen yhteisöllisyyden ja toimintakulttuurin tukemisesta ja kehittämisestä.

Seurakuntayhtymän osalta seurakuntien pienempi lukumäärä tekee mahdolliseksi hallinnon keventämisen ja johtamisjärjestelmän kehittämisen nykyistä linjakkaammaksi. Toiminnalliselta kannalta yhteisistä suuntaviivoista päättäminen yksinkertaistuu ja seurakuntayhtymällä on paremmat mahdollisuudet toimia viitoitetun strategian mukaisesti ” kuin yksi seurakunta” yhteisten päämäärien toteuttamiseksi.

Muista rakennemalleista yhteinen kirkkovaltuusto toteaa pääpiirteittäin seuraavaa.

Rakennemalli 1+1 srk on seurakuntaidentiteetin kannalta selkeä: tamperelaiset ovat Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan jäseniä. Yhteisesti toteutettavat toiminnot ovat luontevasti toteutettavissa yhdessä seurakunnassa. Suurimmat epävarmuustekijät liittyvät ilmeiseen demokratian kaventumiseen sekä YKV:n, YKN:n ja Tuomiokirkkosrk:n seurakuntaneuvoston välisiin valtasuhteisiin. Epävarmuutta on myös siitä, tulisivatko alueelliset kysymykset riittävästi kuultua seurakuntaneuvostossa, jolle valta keskittyisi.

Rakennemalli 4+1 srk ratkaisee monia ongelmia, mutta samalla syntyy kaksi seurakuntaa (Kaleva 45.723 jäsentä ja Messukylä 43.433 jäsentä), jotka ovat kooltaan ongelmallisen suuria ja joiden väestöpohja kasvaisi ennusteiden mukaan edelleen merkittävästi. Näissä kirkkoherra etääntyy seurakuntalaisista hallinnon ammattilaiseksi, kun mm. henkilöstöhallinto on vaativaa kuten taloushallintokin. On myös vaarana, että seurakuntaidentiteetti ja sen myötä sitoutuminen heikkenee näin suurissa seurakunnissa. Esitetty jako on kuitenkin aikaisempaa neljän seurakunnan mallia parempi, sillä nyt ehdotettu malli mahdollistaa jatkossa suurimpien seurakuntien jakamisen kaupunkirakenteen muuttuessa ja siten mm. Hervannan itsenäistymisen Vuoreksen rakentuessa.

Rakennemallissa 5+1 srk syntyy myös yksi ylisuuri seurakunta, jossa ilmenevät mallin 4+1 ongelmat.

Nykymallista kehitetyssä rakenteessa 10+1 srk henkilöstöhallinto on tämänhetkistä joustavampaa. Seurakuntien suuri määrä pitää kuitenkin hallinnon edelleen raskaana. Malli säilyttää nykyisen sitoutuneisuuden seurakuntaidentiteetin säilyessä ennallaan.

Itsenäisten seurakuntien malli ei nosta ensisijaiseksi yhtä seurakuntarakennetta, vaan siinä todetaan esitetyn hallintomallin olevan toteutettavissa erilaisissa seurakuntien lukumäärissä.

Mitä virkajärjestelyihin tulee, yhteinen kirkkovaltuusto katsoo, ettei sillä ole käytössään tarvittavia tietoja voidakseen ottaa kantaa tuomiokapitulin esitykseen kirkkoherrojen nimitysasiassa eikä muihinkaan aloitteessa esitettyihin virkajärjestelyihin.

Seurakuntavaalien tarpeellisuuden osalta yhteinen kirkkovaltuusto katsoo, että ne voidaan järjestää paperivaaleina, kun ehdotettu uusi seurakuntajako noudattaa nykyisiä seurakuntarajoja. Yhteinen kirkkovaltuusto voi tuomiokapitulin esittämin tavoin jatkaa entisellä kokoonpanolla. Seurakuntarajojen muodostumisesta yhteinen kirkkovaltuusto toteaa, että seurakuntien toimivuuden parantamiseksi sekä asuinalueiden nykyrakenteen huomioimiseksi on tarpeen arvioida seurakuntarajoja erikseen vielä kuluvalla valtuustokaudella ottaen huomioon v. 2014 seurakuntavaalien aikataulun. 

Muodostuvien seurakuntien nimien osalta yhteinen kirkkovaltuusto katsoo kunkin muodostuvan seurakunnan järjestelytoimikunnan olevan oikea elin ottamaan kantaa nimiasiaan.”