Tunnelihanke kuoppaa Tampereen kaupunkikehityksen

Tampere virtaa –kaupunkistrategian mukaan jokaisen kuntalaisten hyvinvointi pitäisi parantua monella eri tavalla, asiakaslähtöisten palvelujen toimia laadukkaasti ja olla tasapuolisesti kuntalaisten saatavilla, yhä useammalla seniorkuntalaisella pitäisi olla mahdollisuus asua kotona ja saada sinne tarkoituksenmukaista ja riittävää kodinhoitotukea, vanhusten laitoshoitoa tulisi kehittää, kaupungin tulisi olla korkeatasoisen koulutuksen keskittymä, joukkoliikenteen olisi oltava sujuvin liikkumisen vaihtoehto ja toiminnan painopisteenä ilmastonmuutosten hillitseminen.

Onko Tampereella valittu energian kulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä vähentämään yksityisautoilua vahvasti suosiva 200 miljoona euroa maksava tunneli joukkoliikenteen kehittämisen sijaan? Missä näkyy aito ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja taloudellinen vastuu! Tunnelihanke on harkitsematonta veroeurojen haaskaamista tässä taloudellisessa tilanteessa.

Tosiasia on se, että rantaväylää pitkin kulkevissa henkilöautoissa on kuljettajan lisäksi joskus jopa yksi matkustaja. Miten tehokasta ja ilmastoystävällistä olisikaan se, että 60 pikkuautoilijaa huristelisi modernissa energiaa ja ympäristöä säästävässä bussissa - ei olisi yksityisautoilijoiden hermoja raastavia jonoja yms. Antaisimme lapsillemme mahdollisuuden elää terveyttä edistävässä ympäristössä myös tulevaisuudessa.

Tampere motto, ”Sujuvan elämän suuri kaupunki vastuullisesti kehityksen kärjessä” on vain päiväunta, jos näitä yltiöpäisiä hankkeita aletaan nyt toteuttaa.

Rantaväylän kehittämisen taustalla lienee näkemys ruuhkautumisongelmista, häiriöherkkyydestä ja tien kaupunkirakennetta hajauttavasta luonteesta. Kyseisellä väylällä on pikkuruuhkaa satunnaisesti, päivinä jolloin työmatkaliikenne on vilkkaimmillaan. Vuonna 2009 avattu Pyhäjärven kehätie ja yhä suositumpi liukuva työaikakäytäntö on vähentänyt ruuhkia merkittävästi. Toinen väite eli häiriöherkkyys on outo käsite tavalliselle tamperelaiselle – mitä lienee jargonia.  Kolmas teesi on niin ikään tuulesta temmattu: upea rantaväylä on tamperelaisille ja erityisesti turisteille mieluinen baana, sillä sitä ajaessa, pyöräillessä, kävellessä voi ihailla kaunista ja vuodenaikojen mukaan muuttuvaa pittoreskia järvimaisemaa. Tunnelihanke tuhoaa tämän tavalliselle kaupunkilaiselle niin tärkeän maalauksellisen kulttuurimaiseman.  Hanketta on perusteltu myös sillä, että se tuo paikallisille toimijoille töitä. Vaikka tunnelihankkeen tarjouskilpailun voittaisi kotimainen pääurakoitsija, niin eri vaiheiden tekijöinä ei välttämättä ole ainuttakaan pirkanmaalaista duunaria.

Kumpi on ensisijaisempaa kaupungin ydintoimintaa: peruspalvelujen laadukas tuottaminen tasavertaisesti kuntalaisille vai tunnelin rakentaminen?

Kehittämishankkeiden perustana pitää olla kaupungin kokonaispalvelujen laadun parantaminen, ei vain kunnan vaakunan kiillottaminen. Kaupungin tulee keskittyä palvelutoiminnassa ydintehtäviin ja panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan lasten, nuorten ja perheiden tukemisessa sekä ikäihmisten hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Tampereen vetovoimaisuus ja elinvoimaisuus taataan jatkossa siten, että kuntalaisille tarjotaan korkeatasoisia peruspalveluja. Keskeisintä tässä on ymmärrys kuntalaisten odotuksista ja tarpeista ja palvelun sisällön vastaavuudesta asiakastarpeisiin.

Tunneliin on uponnut jo miljoonia euroja. Euroja, jotka olisi voitu kohdentaa peruspalvelujen tuottamiseen ja palvelurakenteen parantamiseen.

Tosin 10 - 20 miljoonan sijoitus maaperätutkimuksiin/suunnitelmiin on pikku raha verrattuna varsinaisen toteuttamisen eli noin 200 miljoonan euron projektiin! Toivottavasti tunnelihankkeen puitteissa tehtyjä suunnitelmia voidaan hyödyntää laaja-alaisesti kaupungin rakentamisessa.

Taas on tiedossa säästökuuri, joka tarkoittaa kuntalaisen silmin sitä, että terveysasemilla ei ole henkilökuntaa ja jonot ovat pitkät. Seniorasiakkaiden potilaspaikkoja ja kotikäyntejä vähennetään, joten ikäihmiset saavat tulla toimeen omillaan tai erakoitua asuntoihinsa. Henkilökuntaa lomautetaan ja sijaisia ei palkata. Täydennyskoulutusta leikataan.  Ammattikouluissa ja lukioissa vähennetään lähiopetusta. Jo nyt koulutuksen keskeyttäneiden määrä on nousussa ja opinto-ohjausta tarvitaan kipeästi lisää. Päiväkotipaikkoja vähennetään ja ohjataan lapset kerhoihin. Ensi vuonnakin koulujen oppilaat tarvitsevat tukipalveluja ja oppilaanohjausta vähintään saman verran kuin tänä vuonna. Pikkulasten vanhemmat haluavat mennä töihin, mutta miten ratkaistaan lastenhoito. Kasvatuksen ja koulutuksen tehtävä on huolehtia, että kaikenikäisillä kansalaisilla on sellaisia tietoja, taitoja, valmiuksia ja näkemyksiä, että kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden rakentaminen ja kestävään elämäntapaan sitoutuminen onnistuu.

MARJA-SINIKKA TUHKANEN-MATTILA